Ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus

  Kansalliskokoukseen järjestäytyneet Ranskan kansan edustajat pitävät tietämättömyyttä ihmisoikeuksista, niiden unohtamista tai niiden halveksimista ainoina syinä julkisiin ikävyyksiin ja lahjottuihin hallituksiin. Siksi he ovat päättäneet asettaa juhlallisessa julistuksessa ihmisen luovuttamattomat ja pyhät oikeudet, jotta tämä pysyvästi esille pantu julistus lakkaamatta muistuttaisi kaikkia tämän yhteiskunnallisen elimen jäseniä ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista, jotta ihmisten lainsäädäntö- ja toimeenpanovallassa … Lue lisää

Sukupuolieron ajattelijat – keskeisiä teemoja ja käsitteitä

  Sukupuoliero Ero ja erilaisuus ovat feministisen sukupuolta tutkivan ajattelun keskeisimpiä, joskin myös kiistellyimpiä käsitteitä. Sukupuoliero liitetään niin sanottuihin ranskalaisiin (sukupuoli)eron feministeihin, joista tunnetuimpia ovat Hélène Cixous, Luce Irigaray ja Julia Kristeva. He ovat eri tavoin tutkineet uudenlaisia, ei-hierarkkisia tapoja jäsentää eroa. Sukupuolieron feministinen tutkimus nousi Ranskassa psykoanalyyttisen teorian feministisen kritiikin ja kehityksen piiristä. Käsitteenä … Lue lisää

Naisen ja naiskansalaisen oikeuksien julistus

  Kansalliskokouksen asetettavaksi sen viimeisissä istunnoissa tai seuraavana lainsäädäntökautena[1]   Aluksi Äidit, tytöt, sisaret, kansakunnan naisedustajat vaativat sijaansa kansalliskokouksessa. Koska he pitävät tietämättömyyttä naisten oikeuksista, niiden unohtamista tai niiden halveksimista ainoina syinä julkisiin ikävyyksiin ja lahjottuihin hallituksiin, he ovat päättäneet asettaa juhlallisessa julistuksessa naisen luovuttamattomat ja pyhät oikeudet, jotta tämä pysyvästi esille pantu julistus lakkaamatta … Lue lisää

”Kirjassani on teidän henkenne” – Leo Tolstoin vaikutus suomalaisiin kirjailijoihin

  Leo Tolstoin (1828–1910) vaikutus oman aikansa maailmankirjallisuuteen sekä laajemmin henkiseen elämään on moniulotteisuudessaan vaikeasti mitattavissa. Yhtä hankalaa on tutkia venäläisen kirjailijan merkitystä myöhemmälle ajalle. Yhtenä alakysymyksenä voi tarkastella Tolstoin teosten ja aatteiden leviämistä suomalaiseen ympäristöön. ”Tolstoilaisuus” sanan varsinaisessa mielessä rajoittuu suhteellisen lyhyelle aikavälille, 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun. Tässä on mahdollista hahmotella vain vaikutuksen … Lue lisää

Rotu, kieli ja kansalliset ryhmitykset

  Kirjoittanut E. N. SETÄLÄ.   Rotu ja kansalliset ryhmitykset. Rodulla tarkoitetaan, niinkuin tunnettu, niitä yhtäläisyyksiä ruumiinrakennuksessa, jotka ovat ominaiset jollekin määrätylle ihmisryhmälle ja joiden ainakin pääasiallisesti katsotaan johtuvan ruumiillisten ominaisuuksien perinnöllisyydestä. Onhan tietysti varsin lähellä se oletus, että ruumiillisia ominaisuuksia vastaavat määrätyt sielulliset ominaisuudet, että ”kansansielun” omalaatuisuus on yhteydessä ”kansanruumiin” omalaatuisuuden kanssa. On siis … Lue lisää

Arvid Järnefeltin elämänkatsomus

  Kirjoittanut ZACH. CASTRÉN.   Jotakin Järnefeltin kaunokirjallista teosta arvosteltaessa sanottiin kerran seuraavaan tapaan: jos se elämänkatsomus, jota tämä kirjailijamme edustaa, voi innostuttaa häntä vastaisuudessakin luomaan kaunokirjallisesti yhtä vaikuttavia teoksia, niin arvostelijalla ei puolestaan ollut mitään sanottua elämänkatsomusta vastaan. Tuskinpa erehtynee, jos arvelee, että varsin monet Järnefeltin lukijat ovat hänen teoksiaan tältä kannalta lukeneet. He … Lue lisää

Arvid Järnefelt – 50-vuotias

  Aivan kuin ennakolta määrätyssä arvojärjestyksessä alkavat entisen n. s. ”Nuoren Suomen” kirjailijat yksi toisensa jälkeen siirtyä elämän iltapäiväpuolelle. Juhani Aho, joka muutenkin on joukon ensimäisenä ollut, on ensimäisenä astunut tämänkin askeleen, ja häntä seuraa kohta kintereillä Arvid Järnefelt. Tekee mieli hymähtää, kun muistaa, että aikoinaan oli varsin tavallinen, usein melkoisen pilkallisessakin hengessä ”Nuoren Suomen” … Lue lisää

Mietteitä Laukon asiassa – Vastaukseksi hra Yrjö Sirolalle

yrjo-sirola

Hra Yrjö Sirola[1] kääntyi tuonnottain eräässä kirjoituksessa ”Mitä on tehtävä Laukon asiassa?”[2] puoleeni useilla välikysymyksillä ja kehoitti minua lausumaan mielipiteeni siitä, missä määrin eräät ”katajaiset” lastuni (Isäntä ja mökkiläinen, Niemen äijä, Matin linna[3]) soveltuvat kuvaamaan oloja ja puolustamaan tapahtumia Laukossa kuin myöskin siitä, millä tunteilla olen näitä tapahtumia katsellut, ja lopuksi, miten siitä umpiperästä, johon … Lue lisää

”Pelkkä kriittisyys ei ole rakentavaa” – Pekka Himasen juttusilla

  ”Kukaan lapsista ei puhunut suoraan talouskasvusta”, kerrotaan teoksessa Kukoistuksen käsikirjoitus[1]. Vekarat puhuvat siis talouskasvusta epäsuorasti? Uuden kirjansa Suomen hallituksen pyynnöstä laatinut Pekka Himanen sanoo keskustelleensa viime aikoina paljon alaikäisten kanssa. He kun osaavat keskittyä olennaiseen: arvokkuuteen. Haaveet ihmisarvoisesta elämästä pitää kuitenkin tulkita myös talouspoliittisesti: ”Vanha politiikka on tullut tiensä päähän. Nyt tarvitaan uusi yhteiskunnallinen … Lue lisää

Koulun pari- ja tuhatvuotisviisaudet

Mikä yhdistää professoreita Aarnio (oikeustiede), Arlander (esitystaide), Bacon (elokuvatutkimus), Haaparanta (taloustiede), Heiskala (sosiologia), Huhtinen (johtaminen), Häkkinen (suomi), Ilmoniemi (fysiikka), Kajava (kreikka), Kalela (historia), Kallinen (aatehistoria), Klinge (historia), Leikola (oppihistoria), Naskali (naistutkimus), Patomäki (maailmanpolitiikka), Pekonen (valtio-oppi), Riikonen (kirjallisuustiede), Santti (anatomia), Veijola (matkailututkimus) ja Väyrynen (kansainväliset suhteet)? He kannattivat pari vuotta sitten aloitetta filosofian tuomiseksi perusopetukseen kriittisen … Lue lisää